Sukulaisiaan ei voi valita tai ainakin luulen, ettei voi. En ainakaan muista syntymääni edeltävää tapahtumaa, jossa olisin voinut vaikuttaa siihen millaiseen perheeseen tulisin syntymään. Minulla on käynyt siis aikamoinen tuuri, että olen syntynyt juuri tähän sukuun ja näiden ihmisten keskelle. Tuskin olisin parempia osannut itse valita.

Meillä oli viikonloppuna serkkubileet — jo perinteeksi muodostuneet äidin puolen suvun serkuksien
(ja heidän perheidensä) kokoontumisajot. Minulla oli kunnia olla emäntänä tänä vuonna ja nautin tehtävästä antaumuksella. Vaikka kaikki eivät tällä kertaa päässeetkään paikalle saatiin aikaan tunnelma, joka muodostuu kun vanhat ystävät tai sukulaiset tapaavat. Näissä kohtaamisissa juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin. Nämä kohtaamiset ovat niitä, mitä vasta alkaa arvostamaan kypsemmällä iällä. Lapsena sukulaiset ovat jotenkin itsestäänselvyys, nuorena niistä vähät välittää, kun maailmalla on niin paljon muuta mielenkiintoista tarjottavaa. Mutta näin vanhemmiten tajuaa, että kyllä se veri vaan on vettä sakeampaa….

Koska seura oli mitä parhainta piti terapiakeittiönkin panna parastaan. Valitsin tarjottaviksi kauden kasviksia, koska elämmehän juuri nyt parhainta sadonkorjuun aikaa. Tässä tapahtuman menu:

Tryffelimarinoituja herkkusieniä

Yrttimarinoidut kesäkurpitsat

Basilikatomaatteja

Kukkakaalisalaattia

Halstrattua lohta ja Tilli-jogurttikastiketta

Omenajälkiruokaa ja vanilja-kermavaahtoa

Kuten kuvista näkyy olen saanut tehdä yhteistyötä ammattivalokuvaaja Marjo Koivumäen kanssa, joka puolestaan on naimakauppojen kautta päässyt tähän sukuun ja näihin serkkubileisiin.