Kauan odotettu vuoden viimeinen kansainvälinen Ravintolapäivä koitti viikko sitten lauantaina. Pääsimme ihan oikeasti leikkimään kahvilaa Puodin tiloissa. Siinä hommia paiskoessa tuli miettineeksi, että tiukassa se olisi kahvilayrittäjän leipä. Nytkin näinkin pieneen tapahtumaan olin kuitenkin muutaman illan leiponut ja miettinyt…mites hävikki, parhaat raaka-aineet parhaaseen hintaan, hinnoittelu, mainonta saati sitä kaikkea lupahärdelliä yms. yms. paperisotaa, joka on minulle todella vastenmielistä. Kuitenkin oli niin mahdottoman kivaa, että pienen pieni siemen yrittäjyydestä tuli kylvettyä. Eihän sitä koskaan tiedä mistä itsensä vielä löytää…

Tuli siis leivottua. Halusin tehdä kahvilaan leivoksia, koska kahvila ei ole kahvila ilman niitä. En ole todellakaan mikään kondiittori ja minulle tällaisten leivosten aikaan saaminen edustuskuntoon vaatii hurjasti k e s k i t t y m i s t ä. Näistä karpalo-suklaakakkusista tuli jotain leivoksen ja kakkupalan välimuotoja, mutta maku on kuitenkin aina se tärkein. Aivan mahtavan makuisia kuivattuine karpaloineen.

Piti hieman jo kurkata jouluisiin tunnelmiin ja leipoa muotilla keksejä, sitrunaspelttikeksejä. Spelttijauho ja Reilun Kaupan ruokosokeri sopivat hyvin yhteen, ja keksin maun kruunaa luomusitruunan raastettu kuori ja mehu. Päälle ripoteltu ruokosokeri oli hieman sulanut uunissa ja teki kekseille ihanan rapsakan pinnan.
Suolaisena tarjottavana tein Emmer-jauhoista focacciaa, jonka päällä oli timjamia ja luumukirsikkatomaatteja. Emmer-jauhot taipuivat erittäin hyvin rasvaiseen focacciaan ja päälle pirskoteltu sitruunanmehu antoi mukavaa happoa muuten aika raskaalle leivälle.

Kiitos siis kaikille asiakkaille ja Puodin emännälle! Oli hieno päivä. Seuraavaan ravintolapäivään jäi jo idea muhimaan sopasta ja sielunhoidosta…nähdään siis niissä merkeissä Life Strory Puodilla helmikuussa.