Olen tehnyt tietoista itsetutkiskelun ja henkisen kasvun matkaa nyt jo useamman vuoden. Matkalle pakottivat monet seikat. Fyysinen sairastuminen ja psyykkinen väsyminen auttoivat matkapäätöstä tehdessä, sekä voimakas tunne siitä, että elämällä on paljon muutakin annettavaa, kuin se pintavesi jossa päivittäin kelluin. Matkaa aloittaessani en kuitenkaan osannut aavistaa, kuinka paljon joudun kohtaamaan epämiellyttäviä asioita. Omia demonejani, jotka ovat pysytelleet visusti piilossa, mutta samalla kuitenkin vaikuttaen jokaiseen elämäni hetkeen.

Yksi pahimmista vainoajistani on riittämättömyyden ja huonouden tunne. Tunne siitä, etten koskaan ole kyllin hyvä tehdäkseni asioita joista voisin nauttia. En ole saanut tunnetta kitkettyä pois, vaikka olen kuinka yrittänyt uskotella itselleni olevani parempi kuin annan itseni ymmärtää. Erittäin syvään juurtuneisiin uskomuksiin ei auta se, vaikka kuinka saisin kehuja ja arvostusta tekemisistäsi. Tällaista ajattelumallia kutsutaan myös huijarisyndroomaksi. Huijarisyndroomassa ihminen uskoo viimeiseen asti, että ei ole pätevä. Hän on vain onnistunut huijaamaan muita ihmisiä, että oikeasti osaisi jotain. Huijarisyndroomasta kärsivä ihminen kuitenkin todellisuudessa tekee asioita ihan mallikelpoisesti, ja ihmettelee usein, että miksi muut ihmiset eivät huomaa kuinka huono hän todellisuudessa on. Huijarisyndroomasta kärsivän ihmisen on erittäin vaikea päästä tunteistaan irti, vaikka kuinka saisi ulkopuolelta kehuja ja arvostusta.

Itse siis kärsin huijarisyndroomasta, jonka perustana vaikuttaa suuresti häpeän tunne. Häpeä nousee siitä pelosta, että epäonnistun, enkä aina pysty tarjoamaan kympin suoritusta. Tämän kanssa eläminen on ollut erittäin kuluttavaa ja ahdistavaa. Häpeä on saanut minut rajoittamaan elämääni. Koska häpeän tunteen kohtaaminen on niin kivuliasta, olen karttanut asioita, jotka saattavat tuottaa häpeää ja tämän seurauksena kipua. Ironista on se, että monet näistä välttämistäni asioista ovat sellaisia, jotka tuottavat minulle suunnatonta iloa ja täyttymyksen tunnetta. Otetaan esimerkiksi kirjoittaminen ja valokuvaaminen. Olen aina haaveillut kirjoittavani, jopa elättäväni itseni sillä. Pari kirjan käsikirjoitusta on pöytälaatikossa, ja näitä blogikirjoituksiakin on tullut arkistoon jo muutama. Kuitenkin olen laittanut blogin muutaman kerran tauolle, koska häpeä omista tekeleistä on ollut liian suurta. En ole halunnut kohdata kipeää tunnetta, vaikka olen samalla nauttinut kirjoittamisesta. Olen myös aika ajoin luopunut myös valokuvaamisesta. Näiden kahden asian pois sulkeminen on aiheuttanut minulle ahdistusta, koska elämässäni ole ole ollut mitään luovaa tekemistä, mitään ikiomaa ja henkilökohtaista. Samalla kun olen välttänyt kivun kohtaamista, olen ajanut itseni elämään, jossa ei ole paljoakaan nautintoa eikä täyttymystä.

Miten sitten häpeästä ja huijarisyndroomasta pääsee eroon? Muutama vuosi sitten olisin vastannut, ettei sitten mitenkään. Nyt kuitenkin olen paranemisen tiellä. Olen lukenut paljon aiheesta ja tavallaan teoriassa tiennyt paljon, mutta minun on ollut vaikea toteuttaa asioita omassa joka päiväisessä elämässäni. Jollain tasolla olen tiennyt, että yksi pilkku- tai yhdyssanavirhe ei romahduta uraani kirjoittajana. Käytännössä kuitenkin olen saattanut velloa virheessä viikko tolkulla samalla päättäen, että en kirjoita enää koskaan. Uskon, että osa häpeästäni on kirjoitettuna DNA:ni kaksoiskierteisiin ja periytynyt minulle jostain esi-isieni ja -äitieni kokemuksista. Tätä perittyä häpeää on sitten vahvistettu koulussa, josta minulla on valitettavan kipeitä muistoja. En kuitenkaan voi muuttaa menneisyyttäni, mutta haluan vaikuttaa nykyisyyteeni. Olen vihdoin oivaltanut, että kaikkein tärkeintä on tehdä asioita tekemisen ilosta, saavuttaa se flow, josta voi ammentaa elämäniloa. Minulle on myös tärkeää se, että voin omilla teksteilläni mahdollisesti auttaa muita ihmisiä. Herätellä ihmisiä huomaamaan, että elämästä voi nauttia ja kuinka tärkeää keskittyä niihin asioihin, jotka tuovat iloa.

“Your outer journey may contain a million steps; your inner journey only has one: the step you are taking right now.” Eckhart Tolle

Jos olet kiinnostunut tästä aiheesta, suosittelen paria kirjaa, jotka ovat minua herätelleet.

Janne Viljamaa/Hirveä häpeä
Tiina Ekman/Huijarisyndrooma