Viime viikot ovat menneet voimakkaiden tunteiden merkeissä. Olen kokenut paljon erilaisia energioita ja reagoinut niihin avoimesti, kaikki aistit terävinä. Tuntuu kuin jokin universaali muutoksen aalto kulkisi jossain pinnan alla ja sieltä täältä verkkooni takertuisi kaikuja jostain uudesta ja tuntemattomasta.

Tämä on ollut kaikessa hienoudessaan erittäin uuvuttavaa aikaa ja olen välillä kokenut aivan lamauttavaa väsymystä. Uupumuksesta olen kuitenkin päässyt yli keskittymällä hetkeen ja uskaltamalla luottaa universumin kannattelevaan voimaan.  Sielussani tunnen, että avoin itseni ja toiveitteni kohtaaminen tuo eteeni mahdollisuuksia, joista en ole vielä voinut edes uneksiakaan.

niittyleinikki

Maailman näkeminen uusin silmin on virkistävää. Näkökykyni on terävöitynyt päivittäisten meditaatioharjoitusten ansiosta. En aluksi uskonut, että mielen harjoittamisella voisi saada aikaan näin paljon positiivisia muutoksia. Minulla on ollut aina kovin levoton mieli, vaikka rauhallinen ihminen olenkin. Valtava tarinatulva pyörii jatkuvasti päässäni ja filmiä olisi vaikka kuinka moneen elokuvaan. Siksi meditointi oli aluksi aivan järkyttävän hankalaa. Istua paikallaan, tarkkailla hengitystä ja vain tyhjentää mielensä teki melkeinpä kipeää. Harjoitukset alkoivat sujua vasta kun annoin itselleni armoa.

Pidin kiinni siitä, että teen harjoitukset päivittäin, mutta annoin itselleni luvan epäonnistua. Annoin itselleni anteeksi, jos olin levoton ja tyydyin vain hengittelemään vaikka maaten. Kiitin itseäni,  jos pystyin laskemaan hengityksiäni ilman keskeyttäviä ajatuksia edes kymmeneen. Ehkäpä näiden harjoituksien yksi rikkaimmista anneista on ollut se, että olen alkanut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Tässä iässä luulisi sen jo olevan itsestäänselvyys. Jos on pienentänyt itseään viimeiset 40 vuotta, on työn ja tuskan takana kohdata se aito ja oikea minä, joka on kaiken hälinän alla.
mansikkakukka
Kevät ja tämä alkukesä ovat niin voimaannuttavaa aikaa. Uusi vihreä ja kukkiva luonto rauhoittavat ja muistuttavat luonnon tärkeydestä.  Metsä vetää puoleensa magneetin tavoin. Puiden ympärilleen levittämä hiljaisuus hoitaa sielua ja metsässä voi tuntea todella olevansa yhtä kaiken elollisen kanssa. Luonnossa herää näkemään kaiken selvemmin ja kohtaamaan oman itsensä, ei sitä universumin unissakävelijää, joka silmät kiinni suorittaa elämäänsä päivästä toiseen. Kohtaa sen aidon minänsä, jonka ego on hiljentynyt ja sydän avautunut.