Perjantaisesta Vain elämää-sarjan jaksosta jäi mieleen Veskun toteamus siitä, että kun esiintyminen menee suorittamiseksi, pitää osata lopettaa. Näinhän se on. Kun suorittaa, ei tee asioita sydämestä. Omalla kohdallani olen pyrkinyt minimoimaan elämän suorittamista. On toki päivittäisiä rutiineja, joita teen automaattiohjauksella, mutta yhä enemmän on hetkiä, joissa olen todella läsnä. Mikään ei estä tehdä asioita toisin. Mennä eri jumppaan kuin yleensä, käydä toisessa kaupassa, kävellä toista reittiä, tervehtiä vastaantulijaa…ei mitään valtavia muutoksia, mutta tervetulleita poikkeamia rutiineista. Vähitellen huomaa, että havainnoi ympäristöään paljon herkemmin aistein ja tuntee elävänsä täyttä elämää, eikä vain suorita sitä päivästä toiseen.

raakasuklaat sulamassa

Tein poikkeaman omiin viikonlopun rutiineihin tutustumalla raakasuklaan maagiseen maailmaan. Talossamme leijaili koko viikonlopun täyteläinen suklaan tuoksu, joka muistutti minua elävästi yhdestä mieleenpainuvimmista lukukokemuksistani. Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti on täyteläistä luettavaa. Päähenkilön Vianne Rocherin ja hänen tyttärensä Anoukin maailmankatsomus viehättää ja suklaan yllä leijuva maaginen väreily saa mielikuvituksen liikkeelle.
suklaalevyt

Uskaltauduin valmistamaan raakasuklaalevyjä makeuttamattomasta raakasuklaamassasta. Minua viehättää erityisesti se, että voin säädellä suklaaseen lisättävien makeutusaineiden määrää ja nauttia raakasuklaata superfoodina, ravinteikkaana herkkuna. Tein myös muunnelman suklaamoussesta lisäten siihen raakasuklaata, raakakaakaojauhetta, Maca-jauhetta…eli aivan superaineksia.
Pääruokaankin, Chili con carneen, sujahti ripaus raakakaakaota. Toimii muuten tosi hyvin.

Päässäni muhii vielä muutama raakasuklaaresepti. Olen melko varma, että keittiöni muuttuu pieneksi suklaapuodiksi useamman kerran vielä ennen joulua.