Olen viime aikoina saanut osakseni valtavat määrät rakkautta. En muista, että minua olisi halittu ja suukoteltu koskaan näin paljon. Kaiken tämän takana on 4-vuotias poikani, nuorimmaiseni, iltatähtemme. Olen kuullut huhuja, että pojat saattavat tietyssä iässä olla täynnä rakkautta varsinkin äitiään kohtaan, mutta minun mielestä tämä on jotain ainutkertaista. Sellaista, joka pitää muistaa aina. Säilöä jonnekin missä se säilyisi ikuisesti. Aina kun hän leikin keskeltä tulee luokseni ja pyytää halaamaan, niin minä halaan! Rutistan oikein kunnolla ja imen tuon valtavan rakkauden energian itseeni…sillä tiedän, ettei se ole ikuista.

Kurpitsat 2

Kaiken tämän halimisen keskellä ehdin viikonloppuna myös leipoa. Terapiakeittiössä valmistui kesäkurpitsakakkua pyöreistä kesäkurpitsoista, jotka olivat hauska tuttavuus. Ilmeisesti jokin tavallisen kesäkurpitsan ja pyöreän kurpitsan risteytys.

Puuhastelin myös karppeja kookoskarkkeja, joissa menikin tovi. Nämä herkut vaativat keskittymistä etenkin suklaakuorrutteen osalta, mutta olivat tosi hyviä ja vaivan arvoisia. Jossain välissä ehdin pyöräyttää myös mantelileipää, joka on täyttävä aamiaisvaihtoehto ja korvaa hyvin normaalin leivän.