Monta viikkoa on kulunut viimeisimmästä artikkelistani. Tarvitsin hengähdystauon kolmen paljon jakoja ja tykkäyksiä saaneiden kirjoitusteni jälkeen. Vaikka on hienoa saada sanoilleen paljon lukijoita, nostaa se rimaa aina seuraavien kirjoitusten suhteen. Tässä tuumaustauon aikana olen vain saanut vahvistuksen sille, että tärkeintä on kaikissa tilanteissa kuunnella sydämensä ääntä ja antaa asioiden soljua omille raiteilleen murehtimatta liikaa. Kirjoittaa siitä, mikä tuntuu sillä hetkellä tärkeältä ja tehdä niitä asioita mistä saa eniten nautintoa.

www.terapiakokkausta.fi , kevŠŠn postaus  18.4.2015
Viime aikoina on mediassa ollut paljon kirjoituksia kuplista, sellaisista missä ihmiset elävät omaa pientä elämäänsä. Kirjoitukset ovat olleet mielestäni syyllistäviä ja kuplista on puhuttu negatiiviseen sävyyn. Minusta on täysin luonnollista, että ihmiselle muodostuu kupla, jonka sisällä he elämäänsä elävät. Harva ihminen on niin maailmaa syleilevä ja avoin kaikelle, että pystyy levittämään fyysistä ja henkistä elinpiiriään valtavan laajalle.

Itse jonkinasteisena erityisherkkänä ihmisenä kuplani on minulle elinehto.
Uuvun saadessani liikaa ärsykkeitä ja joudun tämän vuoksi olemaan esimerkiksi välillä uutispaastossa. En kaipaa suuria tai edes keskisuuria väkijoukkoja. Viihdyn parhaiten kuplani ytimessä eli keittiössä. Huolestuttavaa kuplassa elämisestä tulee mielestäni vasta siinä vaiheessa, kun sen läpi ei enää näe muiden ihmisten kupliin. Luulee, että oma on se ainoa oikea ja näin tuomitsee kaikkien muiden kuplat.

 ”Älä tuomitse miestä ennen kuin olet kävellyt ainakin kaksi kuunkiertoa hänen mokkasiineissaan.”
                                                     Vanha intiaanien sananlasku

www.terapiakokkausta.fi , kevŠŠn postaus  18.4.2015

Vaikka blogini on ollut hiljainen, on touhua riittänyt keittiössä. Saimme Marjon kanssa jälleen kokata ja kuvata. Touhukaan päivän tuloksena syntyi hauskoja munkkitikkareita vappua silmällä pitäen. Munkit ovat gluteenittomia ja maidottomia ja taikinan leivontakuntoon saamiseksi meni tovi. Lopputulos on mielestäni ulkonäön ja maun suhteen hyvä. Munkkien kyytipojaksi voi nauttia raikasta jääteetä. Tein myös majoneesia muualtakin löytyvällä ohjeella, joka ei petä koskaan. Suosittelen lämpimästi jättämään valmiit versiot kauppaan ja tarttumaan sauvasekoittimeen sopivan hetken tullen. Yritysten ja erehdysten kautta onnistuin tekemään gluteenittomia vohveleita vohveliraudalla. Ensimmäiset versiot taikinasta pursusivat ulos raudasta ja taikina muistutti alkulimaa:-). Lapsilla oli hauskaa, kun äidin kokeilukeittiö oli vauhdissa.

www.terapiakokkausta.fi , kevŠŠn postaus  18.4.2015