Olen usein miettinyt sitä, että miksi on niin vaikea nähdä sitä mikä on niin lähellä? On helppo olla sokea omalle itselleen ja jatkaa ja jatkaa, kunnes joku paikka kehossa sanoo itsensä irti. En puhu nyt vain treenaamisesta vaan muistakin asioista, jotka saattavat rasittaa kehoamme liikaa. Asioista, joita emme välttämättä pidä fyysisten oireilujen syynä, koska ne ovat mielessämme, päämme sisällä, eivät näkyvästi kehossamme. Uskon, että ihminen on kokonaisuus, jonka tulee oppia elämään niin, että pää ja keho vetävät yhtä köyttä. Sain joululahjaksi Jutta Saanilan kirjan Kehon viisaus, jossa opastetaan kuuntelemaan kehon viestejä ja tutustutaan fokusointi-menetelmään, jonka avulla opitaan keskittymään kehollisten aistimusten kuunteluun ja sanoittamiseen. Hyvä kirja, joka kannattaa lukea vaikka olisikin jo kokemusta itsensä kuuntelusta ja läsnäolosta.
sipsit
Kirjassa paneudutaan myös ihmisen mieltä hallitseviin nakertajiin. Nakertajat ovat egon puhetta, josta ei pidemmän päälle ole mitään hyötyä. Minulla on ollut matkaseuranani koko elämäni ajan muutamia nakertajia, jotka ovat iskostaneet mieleeni valheellisia totuuksia minusta ja minun kyvyistäni. Vasta viime vuosina olen pystynyt asettumaan vastahankaan nakertajieni kanssa. Tämä on onnistunut vain syvällisen tiedostamisen kautta. Edelleen joudun tekemään töitä nakertajiani vastaan ja kaikkein sitkein niistä, ”sinusta ei ole mihinkään”-nakertaja, pitää välillä kunnolla meteliä. Siihen auttaa parhaiten hiljentyminen, hetkeen keskittyminen ja asioiden tekeminen sen kummemmin lopputulosta miettien. Saanila kirjoittaa kirjassaan myös ruoan valmistuksesta ja siitä, kuinka kehollinen tapahtuma se on. Kokatessa käytetään vaistomaisesti monia eri aisteja ja se on kokonaisvaltainen kehollinen kokemus. Oli hauska lukea, että joku muukin on käsittänyt ruoan valmistuksen terapeuttisen vaikutuksen.
termos ja luistimet
Viime aikaisissa kokkailuissa on edelleen ollut teemana vehnättömyys, gluteenittomuus ja vähäsokerisuus. Ja tällä tiellä tullaan jatkamaan edelleen, koska eihän tämä mikään dieetti ole vaan elämäntapa. Huikein kokemus oli vähähiilarisen pastan teko, joka onnistui yli odotusten. Suosittelen kokeilemaan itse pastaa ja sen seurana olevaa savulohikastiketta, yksinkertaista hyvää. Kalaruoat ovat minulla suosiossa ja etenkin kalakeitto maistuu aina. Kermainen turskakeitto jatkaa vähähiilarista linjaa ja Marjon ottamat kuvat tekevät tälle arkiselle ruoalle kunniaa. Liharuokiakin on syntynyt, ja näin talvella maistuu hyvin pitkään uunissa hautuneet lihat. Tämä hieman kiireisemmän kokin ylikypsä possu valmistuu uunissa kolmessa tunnissa, joten se on aivan loistava sunnuntain ruoka. Jälkkärikategoriaan tein yhden uuden reseptin mangosta ja aina niin ihanasta mascarponesta. Mango-mascarponevaahto on houkuttelevan pehmeää ja rasvaista, jossa mangon eksoottinen maku tulee hyvin esille.
Terapiakokkausta.fi, Maria Alatalo, Foodin 24.1.2015