Se on nyt täällä, matalapaine. Katuvalojen himmeä valo hukkuu märkään asfalttiin ja päivä muuttuu illaksi aivan liian nopeasti. Puiden väriloisto on muuttunut alastomien risujen mustaharmaiksi varjoiksi ja mätänevät lehdet tekevät maisemasta tylsän ruskeaa.

Olen päättänyt, etten anna kaamoksen pimeyden viedä valoa minusta. En aio voivotella ankeaa marraskuuta ja itkeä menneen kesän perään. Otan kaiken irti takkatulen leimusta, pimeistä aamuista, ensilumen odotuksesta…aion elää tämän kaamoksen läpi. Tämä aika on aivan yhtä arvokasta kuin ihanat yöttömät yöt tai retki mustikkametsään. Mikään ei pakota minua käpertymään itsesääliin vain sen vuoksi, että on pimeää ja märkää ja synkkää ja koko ajan tekee mieli suklaata eikä jaksais lenkille ja kohta on joulu ja joulukiireet ja töissä on kiire ja, ja, ja…..

päärynäkarpalopaistosmaitoViikonloppuna oli kaikkea muuta touhua kuin terapiakokkausta. Viime viikon lopulla sain kuitenkin tehtyä karpalo-päärynäpaistoksen vanhan keittokirjan innoittamana. Sain kuvattua sen juuri viime hetkellä, kun auringonsäteet lankesivat kauniisti terassillemme. Tein myös sunnuntai-illan iltapalaksi omenakiisselin, jossa testasin psylliumia suurustajana.
päärynäkarpalopjamaitopulloMeillä täällä Kauklahdessa tapahtuu ensi viikonloppuna ja saan ilokseni olla mukana riennoissa. Tässä siis pieni mainos:
mainos
”How” is always more important that ”what.” See if you can give much more attention to the doing than to the result that you want to achieve through it.
– Eckhart Tolle –