Jokapäiväinen sokerimme

WHO julkisti viime viikolla uudet sokerinsaantisuositukset, joiden mukaan ravinnosta saatavan lisätyn sokerin osuus tulisi olla alle 10% kokonaisenergiasaannista ja mieluiten 5% eli aikuisella enintään 50 g/päivä, joka tarkoittaa n. 19 sokeripalaa (yhden sokeripalan ollessa 2,6,g). Lapsille saantisuositus on alhaisempi eli enintään 40 g sokeria päivässä eli n. 15 sokeripalaa. Kyse on siis elintarvikkeisiin lisätystä sokerista, jota ihminen ei tarvitse ruokavaliossaan. Liiallinen sokerin saanti altistaa mm. sydän- ja verisuonitaudeille, insuliiniaineenvaihdunnan häiriintymiselle, ylipainoon ja hampaiden reikiintymiseen. Sokerin vähentämiselle jo lapsuusiässä on siis erittäin painavia syitä.
kärryt

Mitä tämä sitten tarkoittaa ihan käytännössä? Kuvitellaan vaikka 4-vuotiaan lapsen päivän sokerinsaantia ihan tavallisena päiväkotipäivänä. Aamulla kotona pikku vesseli tahtoo ennen päiväkodin aamiaista sokeroidun hedelmäjogurtin tuoremehun kanssa. Yhdessä 200 g jogurtissa on 9 sokeripalaa ja mehulasissa (1,5 dl) 6 sokeripalaa eli yhteensä 15 sokeripalaa. Jos päiväkodissa maistuu vielä puuro mehukeitolla (1 dl keittoa) saadaan sokerikoriin lisää 4 sokeripalaa. Lounaaksi on tarjolla vaikkapa pinaattilättyjä puolukkahillolla. 0,5 dl sokeroidussa puolukkahillossa on keskimäärin 5 sokeripalaa. Sitten nukutaan päikkärit ja sieltä herätessä on välipalan aika. Välipalaksi on sokeroitu viili, jossa on kaiken kaikkiaan 9 sokeripalaa. Kauppareissulla lapsi saa pienimuotoisen raivokohtauksen mehuhyllyn kohdalla ja rauhoitukseksi hän saa tahtomansa pillimehun, 7 sokeripalaa. Kotona odottaa illallinen, joka on spaghettia ja valmista pastakastiketta. Valmiskastike sisältää n. 4 sokeripalaa/annos. Jos lapsemme syö kaiken ruuan, hän saa jälkiruoaksi jäätelöpuikon. Jäätelöpuikossa on n. 3 sokeripalaa. Iltapalaksi tarjotaan lapsille tarkoitettu juotava jogurtti, jossa on n. 3 sokeripalaa (1 dl) ja sitten voi juoda päivän päätteeksi 2 dl mehua eli 8 sokeripalaa. Saldo on huikeat 58 sokeripalaa eli 150 g, eikä ollut edes karkkipäivä!
kauhakuormaaja uusi

Erittäin monissa makeutetuissa elintarvikkeissa on nykyään fruktoosi-glukoosisiirappia, jonka on todettu olevan sakkaroosiakin haitallisempi makeuttaja. Tätä pääosin maissista tehtyä siirappia käytetään siksi, että se on makeampaa kuin sokeri ja näin ollen edullisempaa. Ravintoasiantuntija Juhana Harju kirjoittaa blogissaan: ”Fruktoosi-glukoosisiirapissa on se ongelma, että se lisää insuliiniresistenssin, rasvamaksan, metabolisen oireyhtymän ja dementian riskiä, kuten myös eristetty fruktoosi (hedelmien mukana saatavaa fruktoosia ei ole syytä pelätä). Lisäksi fruktoosi-glukoosisiirappi lisää elimistön lievää systeemistä tulehdusta ja ruokkii syöpäsoluja.—- Oma kantani on, että viimeistään tässä vaiheessa elintarviketeollisuuden, jos se haluaa noudattaa vastuullisia eettisiä periaatteita, pitäisi lopettaa eristetyn fruktoosin ja fruktoosi-glukoosisiirapin käyttö makeuttamisessa. Sitä odotellessa me kuluttajat voimme kaupassa lukea tuoteselosteita. Sellaiset tuotteet on parasta jättää ostamatta, joissa lukee, että niissä on lisättyä fruktoosia, fruktoosi-glukoosisiirappia tai glukoosi-fruktoosisiirappia.” 

sokerirosvo

Mitä me voimme vanhempina sitten tehdä, että lapsemme eläisivät terveinä ja saisivat terveellistä ja ravitsevaa ruokaa? Emme halua tuottaa lapselle mielipahaa ja eikä ole helpompaa oikotietä välttää välikohtaukset kuin luvata lapselle herkkuja. Lapset haluavat sokeria, koska heille on sitä alettu syöttämään neuvolan ohjeiden mukaan jo vauvaiässä. Osa lapsille tarkoitetuista hedelmä- ja jogurtti-hedelmäsoseista on sokeroituja. Kun lapsi siirtyy vauvaruoasta sekaruokaan, alkaa makeiden välipalakeksien ja mehujen kulutus, jolloin sokeririippuvuus on taattu. Päiväkodissa on tavallisesti tarjoilla hilloa puuron kanssa ja välipaloilla on sokeroituja jogurtteja tai pullaa. Pitää ottaa huomioon myös se, että mitä enemmän lapsen ravinto koostuu viljatuotteista ja tärkkelyksestä, sitä enemmän hän haluaa sokeria eli koukuttavaa ei ole pelkästään lisätty sokeri vaan myös ravinnosta saatu liika hiilihydraatti. (Tästä minulla on omakohtaista kokemusta eli mitä kauemmin olen ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, sitä vähemmän tulee sokerihimoja).
kaivuri

Olen pyrkinyt vähentämään lasteni sokerinsaantia vähitellen. Se on erittäin vaikeaa etenkin kahden koululaisen kohdalla. Joudun viikoittain perustelemaan heille sitä, miksi jääkaapissamme ei ole maustettuja jogurtteja, tuoremehua tai muutakaan mehua, mehukeittoja tai limsaa. Meiltä ei löydy myöskään valmiita keksejä, muroja, kaupan mysliä tai sokerista leipää. Kouluruokailu ja koulun välipalavalikoima pitää huolen siitä, että lapseni sokerinsaantisuositus paukkuu yli päivittäin.He eivät saa ostaa herkkuja kuin kerran viikossa ja synttärijuhlissa (omissaan ja kavereiden) saa herkutella. Pääsisin toki paljon helpommalla, jos ostaisin ruoat valmiina kaupasta ja antaisin lasteni määrätä ostoskorini sisällön, mutta sen verran haluan ottaa vastuuta lasteni tulevaisuudesta ja terveydestä, että olen välillä se ”kakka-äiti”, joka ei osta sokerihuurrettuja muroja. Minua kuitenkin lämmittävät 4-vuotiaan poikani sanat nukkumaan mennessä: ”Äiti, te (äiti ja isi) olette ihania ja mä tykkään teistä niin paljon — tykkään teistä siksi, että pidätte minusta huolta ja autatte kaikessa.” Minun yksi tapani pitää huolta lapsistani on tarjota heille parasta ravintoa ja olla mukana myös vaikuttamassa siihen, että ruoka on kouluissa ja päiväkodeissa ravinnerikasta ja mahdollisimman vähäsokerista.

Lisää aiheesta kannattaa lukea esim. näistä blogeista ja artikkeleista:

http://ruokasota.fi/2015/03/09/saatanan-sokeritauti-suomalainen-kansantauti/

http://www.anttiheikkila.com/blogi/who–vhh/

http://www.terve.fi/terveyden-abc/nain-liika-sokerin-saanti-vaikuttaa-nuorten-terveyteen

http://www.ruokatieto.fi/uutiset/suurin-osa-lapsista-syo-liikaa-sokeria

http://ruohikolla.blogspot.fi/search/label/Fruktoosi-glukoosisiirappi

http://yle.fi/uutiset/tutkija_nestemainen_sokeri_pahinta__litra_appelsiinimehua_ylittaa_suositukset_nelinkertaisesti/7130105

http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288662370947.html

Ja kiitos pojalleni lelujen lainaamisesta artikkelin kuviin.

← Previous post

Next post →

5 Comments

  1. Hyvä kirjoitus ja hauskat kuvat! Itse olen ollut ”speltillä” eli se on ollut ainoa nauttimani viljatuote, kohta kaksi viikkoa, ja tänään juttelin juuri mieheni kanssa että kun ei yhtään ole käynyt mielessäkään minkään makean osto ja syöminen. Ennen pidin oikein suunnittelusessioita että mitä kaikkea sitten karkkipäivänä söisin mutta nyt ei tule edes mitään mieleen. Ei yksinkertaisesti tee mieli.

    Hauska koneisto, tämä ihminen…

    • Maria Alatalo

      Moi Sini!
      Mäkin elin kauan siinä uskossa, että en voi ilman karkkia olla, mutta tosiaan nyt kun on VHH-ruokavaliolla niin ei yksinkertaisesti tee mieli makeaa. Eriasia on se, että pääsee vanhoista tavoistaan eroon, koska syömiseen liittyy niin paljon myös tunnetta. On aika hauska huomata, että syö turkkilaista jogurttia puolukoilla ihan mielellään ja maistuu makealta. Todellakin olemme aika ihmeellinen koneisto. t. Maria

  2. Aivan loistava kirjoitus! Meillä on 2 ja 4-vuotiaat lapset, jotka eivät syö koskaan karkkia. Meidän viikoittaiseen ruokavalioon ei löydy mitään sokeripitoista, emme lisää sokeria koskaan mihinkään. Voin leipoa, valmistaa ruoat, tarjota joskus lapsille muroja jne täysin ilman sokeria. En halua koukuttaa heitä siihen ja joudun onneksi vielä perustelemaan valintojamme vain ulkopuolisille. Lapset täysin iloisia ja onnellisia emmekä joudu kaupassa karkkihyllyjen kiukuttelun kohteeksi vaan kävelemme ne kiltisti ohi. Kaksi kertaa olemme kiukkupuuskan kohteeksi joutuneet, mutta näillä kerroilla kiukuttelun kohteena oli purkkapussi. Ostamme vain ne mitä olimme suunnitelleet emmekä anna kiukuttelulle valtaa ja lapsi kyllä hienosti puuskan ohi mentyä myös ymmärtänyt sen. Asioista puhutaan suoraan ja selitetään ne lapsille. Lapsemme herkuttelevat kyllä eivätkä koe jääneensä mistään paitsi. Herkuttelut ovat sokerittomia, paitsi kuivatuissa hedelmissä on toki hedelmäsokeria ja makeutta melkoisesti. Suosittelen erittäin paljon sokeritonta ruokavaliota eikä sen toteuttaminen ole niin vaikeaa kuin moni voisi luulla! Elämäntapa, tottuminen, onnistuu kyllä!!

    • Maria Alatalo

      Hei Miia!
      Kiitos:-). Onpa hienoa kuulla, että olet onnistunut siinä mistä minä vain haaveilen. Harmittaa, etten lasten ollessa pieniä ollut niin valveutunut/kiinnostunut sokerittomasta elämäntavasta kuin nyt. Tapoja on toki mahdolista muutta aina ja niin olen tehnytkin. Minä kuitenkin määrään mitä meidän ruokakaapista löytyy eikä se tosiaankaan tarkoita, että lapset eläisivät puutteessa. Ilman sokeria voi aivan hyvin elää:-) t. Maria

  3. Elisa Räsänen

    Kirjoitin jo, että kun vahtii itseään ja syömisiään(olen vanha) niin kyllä sokerinhimo menee, ei maistu sokeri, ei karppisokeri, ei stevia, ei tarvitse mitään. Osaksi siksi on painostani pudonnut nyt noin 7 kg, ja vointi on ok. Ja on ihan kivoja ja hyviä ruokia ilman sokeria ja valkoista viljaa.

Comments are closed.