Aivosumua havaittavissa

Olen miettinyt tämän artikkelin kirjoittamista jo hetken, mutta aina keksinyt jotain parempaa tekemistä tilalle. Nyt kuitenkin minulla on tarve kirjoittaa ja pukea sanoiksi viimeisen yhdeksän kuukauden piinan, jonka olen joutunut käymään läpi. En tahdo saada osakseni sääliä tai paljon muutakaan huomiota. Motiivini kumpuaa täysin suoraan sielustani, tarpeena saada kaikki moska ulos. Valita tunteille sanat ja olla rehellinen, vereslihalla ja riisuttuna suuren peilin edessä.

Kaikki alkoi viime vuoden toukokuussa. Olin tehnyt pitkää päivää yhdistäen työn ja opiskelun. Harjoitteluhierontoja tehdessäni aloin tuntemaan sydämessäni outoja tuntemuksia. Välillä syke nousi pilviin ja toisinaan jätti välistä pumppauksia. Siinä vaiheessa ajattelin, että ehkä olisi nyt hyvä käydä lääkärissä, vaikka tuskin tässä nyt mitään vakavaa on. Sain varattua ajan työterveyteen ja helposti myös sain sen peruttua. Olo kuitenkin oli joka aamu kuin olisi vetänyt lärvit teknoreiveissä, joten olihan se sitten lääkäriin mentävä. Sydänfilmi näytti säännölliset lisälyönnit ja verikokeita otettiin. En voinut uskoa silmiäni, kun luin verikokeiden tulokset. Muistan huudahtaneeni äänen epäuskoani, kun kahden kilpirauhasarvon kohdalla oli nuoli ylös ja toisessa alas. Selkeä kilpirauhasen vajaatoiminta siis. Tila josta olin lukenut joskus ohimennen naistenlehdistä. Sivuuttanut sen asenteella, että ei koske minua. Minullahan on äärimmäisen hyvä kunto ja ruokavalioni on niin terveellinen, ettei minua mikään sairaus kaada, saati keski-ikäisten naisten krooninen vaiva. Järkytys oli siis suuri. Onneksi työterveydessä oli kuitenkin kovin positiivinen lääkäri. Hän määräsi tyroksiinia ja sanoi, että vaiva paranisi parissa päivässä. Totesi myös, että sydämen lisälyönnit johtuvat jostain muusta, stressistä kenties.

Aloitin siis lääkityksen, joka minulla olisi loppuiän, mutta saisi minut kuntoon hetkessä. Viikkoja kului ja jouduin lopettamaan harkkahieronnat ja viimein raahauduin entistä huonovointisempana takaisin työterveyteen. Sain saikkua ja lähetteen sydämen lisätutkimuksiin, koska pelkäsin sen antavan totaalisesti periksi hetkenä minä hyvänsä. Tehtiin Holtertutkimus ja todettiin jatkuvat lisälyönnit, jotka eivät kuitenkaan olleet vaarallisia, mutta elämää haittaavia. Työterveys teki lähetteen Meilahteen sydänmen ultraan ja rasituskokeeseen. Tässä välissä halusin myös saada selville, miksi en parantunutkaan parissa päivässä vaan tilani huononi päivä päivältä. Hiukseni alkoivat tippumaan, lihaskivut ja kireydet olivat sietämättömiä ja kaiken kruunasi aivan hirvittävä väsymys, joka ei mennyt ohi nukkumalla. Turposin myös niin, että piti ostaa uusia vaatteita vaikka en ollut syömisiäni muuttanut.
Tukkitielläkuva2018

Tuli kesäloma ja ajattelin levon auttavan. Olihan minulla ollut stressiä. En kuitenkaan pystynyt kävelemään kuin muutaman sata metriä kerrallaan ja rytmihäiriöt veivät yöuneni. Olin kadottanut myös lähimuistini ja päivät olivat selviytymistä paksun aivosumun kanssa. Minulla oli ollut lääkitys nyt reilun kuukauden ilman mitään tulosta. Aloin googlettamaan, koska minusta tuntui, että nyt en saa sellaista hoitoa kuin tarvitsen. Olin jo käynyt yhdellä asiantuntevalla endogrinologilla, joka olikin niin asiantunteva, että tunsin käynnin jälkeen itseni täysin luulotautiseksi. En myöskään ollut saanut mitään tietoa sydämen jatkotutkimuksista, joten aloin tiedustelemaan lähetteen kohtaloa. Selvisi, ettei se ollut lähtenyt lainkaan. Lähete laitettiin pyynnöstäni uudelleen. Sainkin sitten ajan tulla tutkimuksiin, marraskuussa. Täystyrmäys. Tunsin, että en elä marraskuuhun saakka.

Tässä vaiheessa google tiesi kertoa minulle, että ferritiinin (varastoraudan) puute aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminta. Minulla oli kaikki ne oireet. Sain paljon tietoa myös Facebookin vertaistukiryhmistä. Koska työterveys piti turhana ferritiinin mittausta hemoglobiinini ollessa hyvällä tasolla, otin ohjat omiin käsiini. Menin Cityterveyteen, jossa voi otattaa labroja ilman lähetettä. Tiesin tuloksen jo ennen sen tultua. Varastorauta-arvo oli erittäin matala. Näillä tiedoilla varustettuna varasin ajan kardiologille ja sisätautien erikoislääkärille. Hän kuitenkin tyrmäsi täysin olettamukseni raudanpuutteesta ja sanoi sydämeni olevan terve (ultraamatta) ja oireeni olevan osaksi psykosomaattisia ja pääsisin jaloilleni masennuslääkkeillä. Ainoa hyöty tästä nöyryyttävästä käynnistä oli se, että hän halusi tietää oliko minulla mahdollisesti autoimmuunityreodiitti, joten sain lähetteen vasta-ainekokeisiin. Hän myös tuplasi tyroksiini annokseni.

Vasta-ainekokeista selvisi, että molemmat arvot olivat korkeat, joista toinen mittaamattomissa. Hashimoton tauti siis. Koska olin nyt viimeisimmän lääkärin määräyksestä lisännyt lääkeannosta, meni elimistöni täysin sekaisin. Oireet humahtivat päälle kymmenkertaisina. Olin siis kesälomalla ja ajatellut tulevani työkuntoon sen aikana. Itkin kuitenkin kipujani ja välillä tuli olo, että pitääkö vain tilata ambulanssi, että saisi hoitoa. Jälleen googlen ääreen ja lamppu syttyi. Huomasin, että lääkäri, joka on Suomessa perehtynyt viime vuosina vakavaan raudanpuutteeseen ottaa vastaan Espoossa. Varasin ajan ja sainkin sen nopeasti. Hänen kanssaan käytiin asioita perusteellisesti läpi ja diagnoosi oli vakava raudanpuute, joka vaikeuttaa myös tyroksiinin vaikutusta. Koska minulle oli määrätty liikaa ko. lääkettä, purki tämä lääkäri sen hetkeksi ja lääkitys aloitettiin uudelleen pienellä annoksella. Samalla sain määräyksen syödä rautaa 200 mg päivässä ja ehdoton gluteeniton ruokavalio (tästä kirjoitan joskus erikseen). Lopuksi hän kätteli minua ja sanoi, että ihan oikean diagnoosin olin tehnyt. Kertoo paljon lääkäristä.
Palolampi2018

Syksy meni rautaa syöden ja pääasiassa sängyssä maaten. Olin aivan loppu. Tässä vaiheessa onneksi työterveys alkoi kiinnostumaan tapauksestani, koska olinhan roikkunut sairauslomalla jo tovin. Oli masennusdiagnoosia, turhia keskusteluja työpsykologin kanssa, mutta myös erittäin hedelmällinen keskustelu psykiatrin kanssa. En ollut täysin hullu enkä edes kovin masentunut. Kävin yksityisesti myös tutkituttamassa sydämeni, joka oli onneksi terve, mutta siinä on lisälyöntitaipumus, jota Hashimoton tauti ja raudanpuute ruokkivat. Pääsin töihin loka-marraskuun vaihteessa ja lääkitys ja lisärauta alkoivat toimimaan joulukuussa. Olin vähitellen pääsemässä tasapainoon. Viisi lihomaani kiloa sulivat pois, kun aineenvaihduntani vilkastui ja aloin nukkumaan  7 tuntia yhteen menoon. Olin kärsinyt unettomuudesta jo vuosia ja luulin, etten oikeasti voisi ikinä nukkua heräämättä noin kauaa. Joogasin ja meditoin melkein päivittäin ja tunsin, kuinka hermoratani alkoivat päästä tasapainoon. Sain myös työterveydessä ferritiinin seurantaan ja se alkoikin kivasti nousta. Tämän myötä myös lihaskivut ja kolmen päivän niska-hartiapäänsäryt (näitäkin minulla oli ollut jo vuosia) olivat historiaa.

Aloitin uuden vuoden siis erittäin toiveikkaissa merkeissä. Energiaa riitti suhteellisen hyvin vaikkakaan Hashimoton kanssa saa unohtaa juhlimisen tai kovin epäsäännöllisen elämän. Tasapainossa pysyäkseni pitää minun olla itsekäs ja vaalia lepohetkiäni. Tunsin elämäniloa ja olin positiivisellä mielellä. Tammikuun lopulla ajattelin jopa ostaa salikortin ja aloittaa kadonneiden lihasteni metsästyksen. Sitten yhtäkkiä pienen pieni turhake suolistossani päätti antaa periksi. Ei riittänyt, että umpilisäkkeeni tulehtui, vaan sen piti myös puhjeta. Kolme viikkoa sitten minut leikattiin kiireellisenä. Leikkaus meni hyvin ja pari päivää sen jälkeen luulin jo kotiutuvani. Ruoansulatuselimistöni oli kuitenkin toista mieltä. Se lamaantui. Mikään ei mennyt eteenpäin vaan kaikki tuli ylöspäin. Minulle laitettiin nenämahaletku, jonka kanssa tein tuttavuutta reilut neljä vuorokautta. Leikkauskohdassa epäiltiin myös olevan paiseen, joka punkteerattiin. Vietin sairaalassa kymmenen kuumehoureista päivää ja olin saikulla melkein kolme viikkoa.  Antibiootteja 17 päivää ja olo sen mukainen. Elämäni hirvein kokemus, mutta kaunis kiitos ihanille hoitajille. He jaksoivat tsempata ja tunsin olevani hyvissä käsissä.

mietelause2018Mitä siis haluan kertoa. Nyt tiedän, että salama voi iskeä kaksi kertaa samaan paikkaan ja elämä yllättää. Vaikka tähän kaikkeen on liittynyt erittäin paljon negatiivisia tunteita, olen saanut kokea myös paljon aitoa iloa ja onnea. Olen jäänyt toiseksi kahdessa työnhaussa, mutta tajuan nyt kristallinkirkkaana, että hain aivan vääriin tehtäviin ja yrityksiin. Jouduin myös laittamaan tauolle opiskeluni, mutta en tiedä vielä mikä sen opetus onkaan. Tällä hetkellä olen vereslihalla ja tunnen kaikkien heikkouksieni olevan vahvuuksiani. Kaikesta huolimatta, olen kiitollinen. Jokainen terve päivä tuntuu lahjalta.

 

 

 

← Previous post

Next post →

4 Comments

  1. Kyllä, sellainen kirjoitus että ihan jokaisen meidän tulee oppia tästä ja paljon. Koitetaan elää tätä päivää, tässä hetkessä, kunnioittaen myös apua jota saadaan, mutta joskus on itse oltava kiinnostunut myös omasta terveydestä. Otettava oma terveys omiin käsiin, olla ylpeästi myös oikeassa jossa asiantuntija oli väärässä. Myös lääkäri erehtyy, on kiire, ei jaksa, ei välitä, eikö ole kaiken asiantuntija. Sen takia tarvitaan eri alueiden osaajia ja sitä kuka linkittää siihen oikeaan tiedonjyvään. Tässä tapauksessa se oli itse potilas. Hyvä Maria, niin hyvä kuulla onnistumisia❤☀️

    • Maria Alatalo

      Kiitos Marjo. Onhan tämä melkoinen matka ollut:-)

  2. Samaa mieltä, että ”melkoinen matka ollut” sulla. Se vaan aina mietityttää, että miten paljon tai vähän kenenkin eteen näitä haasteita ja matkoja asetetaan? Jotkut tuntuu menevät elämää eteenpäin ”tanssien” ja jotkut eivät sitten tanssi ihan aina. Se, että mikä opetus näillä kaikilla suuremmilla elämän haasteilla on, on minua aina välillä kyllä askarruttanut, myös omassa elämässäkin. Mutta voisi kuvitella, että kun kaiken tuon sinun kokeman käy läpi, niin unohtuu ne joka päiväiset turhat marinat, ainakin vähäksi aikaa:)

    • Maria Alatalo

      Juu, kyllä on oikeasti pienet vastoinkäymiset tuntuneet mitättömiltä, kun tämän viimeaikaisen myllyn on käynyt läpi. Ja jotenkin tuntee asioita paljon voimakkaammin ja arvostaa vaikka hyvää kahvia tai hyvän tuoksuista ihovoidetta:-)

Comments are closed.